Kertaa yo-kokeisiin
Blogi

Hallittu digiloikka

Digitaalisuutta oppimiseen tavoitteellisesti

Helsingin Sanomien kirjoituksessa 13.9. Sähkökatkos oppitunnilla Tuomas Kaseva peräänkuulutti digiloikkaan eli koulumaailman digitaalistumiseen tavoitteellisuutta. Kirjoittaja oli rohkeasti ottanut sijaisopettajana digitaalisuutta mukaan oppitunneilleen ja käyttänyt sähköisiä sovelluksia silloin, kun ne tuntuivat tarkoituksenmukaisilta. Hän eritteli myös ansiokkaasti niitä ongelmia, joita päämäärättömään, laitteet edellä tapahtuvaan digikokeilukulttuuriin liittyy.

Tänä päivänä koulumaailman sähköistymisestä uutisoitaessa keskitytään kuitenkin liian helposti vain haasteisiin, eikä tuoda kovinkaan usein esille niitä ratkaisuja, joita jo on saatavilla. Studeo on yksi esimerkki oppimateriaalikustantajasta, jolla jo on sähköisiä oppikirjoja, joissa on luontevasti käytetty digitaalisuutta oppimisen välineenä.

Laadukas sähköinen oppimateriaali ei ole paperikirjojen toistaja, vaan millä tahansa laitteella toimiva oppikirja, jossa on alusta alkaen otettu huomioon digitaalisuuden monipuoliset mahdollisuudet oppimisessa ja opettamisessa. Sähköisissä oppikirjoissa tulisi omien harjoitusten ja sisältöjen lisäksi hyödyntää netin avoimia sisältöjä ja sovelluksia oppimisen kannalta järkevällä tavalla. Parhaimmillaan sähköinen oppikirja on kokonaisuus, joka auttaa opettajia – ja myös oppijoita – välttämään monien eri sovellusten välillä taiteilua.

Koulujen muuttumista ei voi johtaa kukaan opettajakunnan ulkopuolelta tuleva konsultti tai päättäjä. Siihen tarvitaan opettajia. Mitään digitaalista välinettä tai sovellusta ei myöskään tule käyttää sen itsensä takia, vaan tarkoituksenmukaisesti oppimisen edistämiseksi ja tulevaisuudessa tarvittavien taitojen oppimiseksi. Kuten Kaseva tuo kirjoituksensa lopussa esille, sähköisiä välineitä on hyvä käyttää opetuksessa aivan kuten niitä arjessakin käytetään, ei itsetarkoituksena, vaan silloin, kun niistä on jotain hyötyä. Sähköisessä oppimisessakin on kasvokkain tapahtuvan pari- ja ryhmätyöskentelyn ja muun yhteistoiminnallisen tekemisen oltava olennainen osa oppimista. On yleinen harhaluulo, että digitaalisuus tarkoittaisi pelkkää ruutuun tuijottamista ja kaikesta muusta kanssakäymisestä luopumista.

Me Studeon kirjailijat ja Studeon oppimateriaaleja käyttävät opettajat olemme kukin omassa työssämme kokeilleet useita saatavilla olevia välineitä ja nettisovelluksia. Olemme kokemuksen ja oman perehtymisen kautta oppineet, kuinka digitaalisesta teknologiasta voi tulla luonteva ja hyödyllinen osa oppimisprosessia, joka voi kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Oppijoiden innostusta digitaalisuuteen pitää arvostaa ja hyödyntää myös koulumaailmassa.

KT, Minna Nummenmaa, psykologian ja terveystiedon opettaja, Raision lukio

TM, Anu-Elina Väkeväinen, uskonnon ja psykologian lehtori, Helsingin medialukio

TM, Marja Oilinki, uskonnon, psykologian, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja, Uudenkaupungin lukio

TM, Virpi Loikkanen, uskonnon lehtori, Savonlinnan lyseon lukio

Mari Soikkeli